Harri-Manninen.jpg

2.      Mikä sai sinut alunperin innostumaan peli- ja ohjelmointialasta?

 

Olen ollut pikkupojasta lähtien erittäin kiinnostunut pelaamisesta. Ensimmäisiä pelaamiani pelejä on varmaankin ollut Donkey Kong. Ensimmäinen koneeni taas oli lehti-ilmoituksesta ostettu MSX:ä varmaankin vuonna 1987. Minulla on ollut “kuus-nepa” ja Amiga, sekä PCeet ja Pleikkarit, eli pelaaminen on ollu harrastuksena aina sydäntä lähellä. Tein nuorena joitain pelejä ja minua on aina suunnattomasti kiinnostanut pelaamisen liiketoiminnallinen puoli. Kun olin ensimmäistä vuotta kauppakorkeassa, niin perustettiin porukalla Pelaaja-lehti.

 

Toinen, mikä minua on vienyt pelimaailman suuntaan on ollut se, että serkkuni on ollut todella aktiivinen Suomen demoskenessä. Hän teki musaa ja grafiikkaa siihen aikaan. Menin hänen kanssaan ensimmäiseen Assembly tapahtumaan vuonna -95. Demoskenestä on käytännössä melkein koko suomalainen peliala lähtöisin. Aluksi siellä “leikittiin” tietokoneiden kanssa, tehtiin kaikennäköisiä hackkauksia ja crakkauksia. Siellä oli ensimmäinen sukupolvi, joka eli aamusta iltaan tietokoneiden kanssa. Sitä kautta minä loin ensimmäiset kontaktit Pelaaja-lehden perustustakin varten. Minä itseasiassa hain kerran oikeustieteelliseen ja olin ihan sitä mieltä, että minusta tulee lakimies. Yrittäjyys mulla on kuitenkin aina ollut verissä ja 2000-luvun alussa oli jotenkin nähtävissä, että pelipuolella on mahdollista rakentaa yrityksiä, joilla voi olla on kansainvälistä vaikuttavuutta.

 

3.      Mitä mieltä olet tiimityöskentelyn tärkeydestä pelialalla?

 

Se on kaikki kaikessa. Tottakai pelialalla on indiedevaajia, jotka enimmäkseen työskentelee yksin, mutta isoissa ja massiivisissa pelituotannoissa on tuhansia ja tuhansia ihmisiä mukana nykypäivänä. Ne ovat ihan valtavia viihdetuotantoja. Nykyään kun työskentelen paljon aikaisen vaiheen startuppien kanssa, niin niisä on huomattavissa miten valtava merkitys on alkuvaiheen tiimin kokoonpanolla,  toimivuudella ja sillä, miten he voivat täydentää toisiaan. Jonkun verran joissain ohjelmistoliiketoiminnoissa on puhuttu etätyön hyödyistä ja siitä miten tiimi voi olla ympäri maailmaa fyysisesti eri paikoissa. Se ei ole kuitenkaan ihan sama juttu pelialalla, sillä pelientekeminen on niin luova prosessi, missä on paljon riippuvuuksia keskenään. Siihen myös liittyy samassa tilassa oleminen ja ideoiden sparraaminen, eli pelipuolella tiimin synergioiden tärkeys on korostetussa asemassa. Sijoittajan näkökulmasta, jos lähetään rahoittamaan uusia tiimejä, niin kiinnostavimpia ovat ne, jotka ovat jo aikaisemmin tehneet yhdessä töitä, tuntevat hyvin toisensa ja parhaassa tapauksessa jo shipanneet pelejä yhdessä, eli vieneet niitä markkinoille asti. Se on vähän kuin jääkiekkojoukkue, kuten Supercellin Ilkka Paananen usein käyttää vertauskuvia urheilujoukkueisiin: ‘’Jos sinulla on paperilla vahvoja pelaajia ja heidät vaan laitetaan samaan joukkueeseen, niin siitä ei välttämättä tule yhtään mitään, jos he eivät osaa pelata keskenään’’.

 

4.      Nordic XR Starupsilla on 6 kuukauden ohjelma startupeille. Voisitko kertoa hiukan siitä?

 

Me ollaan kiihdyttämöohjelma ja omalla tavallaan myös incubaattori, sillä me sijoitetaan startuppeihin rahaa. Me myös otetaan ne tänne meidän Helsingin tiloihin kuudeksi kuukaudeksi. Tämä osittain siksi, että heidän tiiminsä hitsaituisi yhteen ja osittain siksi, että he voivat toimia keskenään. Mainittakoon, että tämä ei ole mikään koulu, eikä mikään tiukka ohjelma, vaikkakin meillä on viikottaisia ja kuukausittaisia tavoitteita ja tapahtumia. Me yritetään aika pitkälti vain auttaa näitä tiimejä luomaan tuotteita, tarjoamaan heille rahotusta ja ilmaisia tiloja, sekä erittäin kokeneita mentoreita peli- ja teknologia-alalta. Mentorit sparraavat, antavat neuvoja ja avaavat ovia tiimeille koko kuuden kuukauden ajan. Tämän jälkeen meidän ohjelma huipentuu Slushiin, missä meillä on oma tapahtuma nimeltään Demopäivä. Siellä tiimit pääsevät pitchaamaan ja näyttämään sijoittajille ja kaupallisille kumppaneille., mitä he ovat saaneet aikaiseksi näiden kuuden kuukauden aikana.

HARRI

Pelialalla voi siirtyä roolista toiseen. Harri Manninen kertoo, miten se tapahtuu.

 

1.      Harri Manninen, kerrotko hiukan itsestäsi ja siitä mitä teet työksesi?

 

Olen pitkän linjan yrittäjä pelialalta. Viime aikoina olen mennyt enemmän ja enemmän kohti pääomasijoittamista. Perustin Pelaaja-lehden vuonna 2002 ja siirryin siitä pelialalle 2010. Ensiksi perustimme Rocket Pack -pelifirman, joka myytiin 2011 Disneylle, jolloin siirryin Suomen Disneylle kolmeksi vuodeksi. Sen jälkeen perustimme Shark Punch peliyrityksen, joka teki PC pelejä. Aloimme rakentamaan myös omaa Playfield-nimistä alustaa peleille. Saimme hyvin rahoitusta sitä varten, mutta Playfield ei lopulta mennyt ihan maaliin asti. Käytimme sen teknologiaa uuteen tuotteeseen nimeltä Match Made, joka on markkinointialusta peliyrityksille.

 

Kun Match Madella alkoi mennä tosi hyvin, hyppäsin sijoituspuolelle ja perustin Nordic XR Startups -kiihdyttämön Helsinkiin. Kiihdyttämö sijoittaa ja kiihdyttää VR- ja AR-teknologiaa hyödyntäviä yrityksiä. Meillä on tällä hetkellä muutama yritys mukana sijoittajina ja olemme tehneet sijoituksen kymmeneen yritykseen. Tarkoituksenani on vielä tämän vuoden aikana siirtyä täysipäiväisesti pääomasijoittajaksi. Minun urani on siis mennyt yrittäjäpuolelta sijoittajapuolelle.

 

 

5.      Mitä ohjeita antaisit peli- ja ohjelmointialasta kiinnostuneille?

 

Kannattaa koikeilla ja testailla mahdollisimman paljon kaikkia erilaisia pelialan juttuja, sekä touhuta kotona itsekseen koneiden kanssa. Nykyisin on aika hyvin saatavilla ilmaiseksi kaikennäköisiä ohjelmointityökaluja, kuten Unity ja Unreal. Internet on täynnä kaikenlaisia tutoriaaleja missä opetetaan pelien tekemistä. En kuitenkaan sano, että koulutuksella ei ole merkitystä. Koulutuksella voidaan kiihdyttää oppimisprosessia. Terve alan oma kiinnostus ja intressi kokeilla asioita vie myös todella pitkälle. Kun tehdään pelejä, eli interaktiivista viihdettä, tai ihan softaa, niin vastaan tulee aina paljon tuntemattomuuksia. Ammattilaisella täytyy olla joustavuutta ja innostusta ongelmanratkomiseen. Itse olen usein huomannut, että ihmiset, joilla on paljon kiinnostusta ja jotka ovat nimenomaan itse touhunneet ja kokeilleet asioita aikaisemmin, ovat oppineet paljon helpommin uusia asioita jatkossakin. Tottakai jos tälle alalle haluaa, niin kannattaa asennoitua siihen, että tehdään yhdessä hommia ja tiimeihin ei oikein suuria egoja mahdu. Lisäksi, koska usein peli- ja ohjelmointialalla tehdään isoja projekteja, niin johdonmukaisuus ja kurinalaisuus ovat tärkeitä luonteenpiirteitä, jotta koko paketti pysyy kasassa.

 

 

6.      Millainen kuva sinulla on Suomen peli- ja ohjelmointialan tulevaisuudesta?

 

Ihan positiivinen, vaikkakin minua on vähän on huolettanut se kun olen nähnyt että ainakin pelipuolella firmoja perustavat henkilöt rupeavat olemaan vanhempia ja vanhempia. Se on hiukan huolestuttavaa että nuoria yrittäjiä rupeaa olemaan vähemmän. Suomessa, että koko mailmassa on myös valtava puute osaajista. Tähän liittyy se että VR ja AR piireissä, esimerkisksi VR jutuissa rakentamiseen ja arkkitehtuuriin liittyvissä sovelluksissa käytetään nykyisin usein jotain pelimoottoria, kuten Unitya tai Unrealia, taustalla jopa hyöty ja enterprise sovelluksissa ja se nimeonomaan tuo lisää painetta alan osaajien löytämiseen. Haluisin tottakai nähdä, että paikallistalenttia olisi enemmän, sekä että meillä olisi vahvemmat koulutusmahdollisuudet. Valitettavaa on se että peliyhtiöt joutuu enemmän ja enemmän katsomaan Suomen ulkopuolelle, kun he etsivät osaajia. Olisi tärkeää, että saataisiin nuoret myös pysymään kiinnostuneina pelien tekemisestä, eikä pelkästään pelaamisesta ja pelivideoiden katselusta striimipalveluista. On hyvä mustaa, että koneet eivät näitä tuotteita tee. Koneesta ja softasta on paljon apua, mutta tottakai ihmisosaamista peliala kaipaa kipeästi, että saadaan näitä hyviä pelejä ulos.

 

-Harri